Quantcast
Channel: Saksa – Teemu Lehtinen
Viewing all articles
Browse latest Browse all 21

Sodannälkä

0
0

Donald Trump kysyi ulkopoliittiselta neuvonantajalta kolme kertaa tunnin briiffauksen aikana, miksi Yhdysvallat ei voi käyttää ydinaseita, kun sillä kerran sellaisia on. Eurooppalaisten mielipiteet ovat kärjistyneet ja muukalaisviha ja epäluulo ovat lisääntyneet. Euroopan unioni natisee kuin Itävalta-Unkari aikoinaan, ja Jean-Claude Juncker kertoo olevansa lähinnä kiinnostunut tekemään vähemmän kuin ennen. Turkin sulttaani Erdogan on erottanut kymmeniä tuhansia julkisen sektorin työntekijöitä, ei niinkään talouden säästötalkoissa kuin absoluuttisen yksinvallan tavoittelussa samalla, kun hän pyörittää Eurooppaa pikkusormensa ympärillä. Suomen rakkaan itänaapurin presidentti on niin ikään puhdistamassa sekä asevoimia että omaa sisäpiiriään.

Länsi-Eurooppa on elänyt rauhassa ennen näkemättömän pitkän ajan. Balkanin sodastakin on jo neljännesvuosisata. Jostain syystä tämä ei näytä tekevän ihmisistä onnellisia. Ilmapiiri on koventunut ja ilmassa on sellaista uhkaa, uhoa ja intohimoa rikkoa rajoja, jota en ole aikaisemmin nähnyt. Monet ystävätkin haluavat kovempaa politiikkaa. Tuntemattomien kanssa jutellessa melkein pöyristyy.

On kuin ihmisten rauhantahtoisuus olisi heiluri. Jossain vaiheessa se liikahtaa onnellisesta nollaan ja sitten toiseen ääripäähän. Näyttää siltä, että meille on sisäänrakennettu tarve rikkoa jo olemassa oleva, ja sitten taas rakentaa, työllä ja tuskalla, uusi onnela. Niin me toimimme usein omissa yksityisasioissamme. Ilmeisesti sama pätee myös yhteiskuntaan. Sodannälkä on taas täällä.

Viime viikolla kirjoitin liberaalista humanismista ja siitä, kuinka me kaikki uskomme johonkin. Minusta tuntuu, että olemme epäonnistuneet tässä humanistisessa projektissamme. Ihminen ei ole liberaali kuin vastoin omaa luontoaan. Emme ole kesyttäneet itseämme.

Pelkään, että olemme lipsumassa kohti totalitaarista Eurooppaa ja länsimaailmaa, ellemme muuta kurssiamme radikaalisti ja nopeasti. Tätä lipsumista edesauttaa se, että olemassa olevia ongelmia joko vähätellään tai ne kielletään niin poliittiselta agendalta kuin julkisesta keskustelusta. Lopulta kansalaisten kyllästymisreaktiona saamme sellaisia hallituksia kuin Unkarissa tai Puolassa, Itävallassa ja Kroatiassa. Emme ole näistä kovin kaukana muissakaan Euroopan maissa. Eniten minua huolestuttavat Ranska ja Saksa.

Kun historiaa katsoo taaksepäin, kaikki näyttää aina loogiselta. Polku on selvästi näkyvissä, ja päätökset jokaisessa tienhaarassa vievät väistämättä historiaa eteenpäin tänään tuntemaamme menneessä sijaitsevaan lopputulemaan. Mutta silti: jokaisessa hetkessä historiassa vaihtoehtoja oli useita. Me valitsimme niistä yhden, tietämättä, mihin se johtaa. Sen valinnan vaikutukset ovat selviä vasta jälkikäteen. Joskus jätimme valinnan tekemättä – ja sekin oli päätös.

Meillä on nytkin lukuisia vaihtoehtoisia polkuja edessämme. Samalla meillä on käytössämme pitkä historia onnistuneita ja epäonnistuneita päätöksiä, joiden tulokset tiedämme. Ellemme osaa yhdistää historiaamme nykyisiin valintoihimme oikein, tulevaisuutemme on kirjoitettu sinne synkkään viime vuosisadan alkupuolen tapahtumasarjaan.


Viewing all articles
Browse latest Browse all 21

Latest Images

Trending Articles